Kanttarellikastike

Kävin työkaverin kanssa pelaamassa tennistä ja kentän viereisestä metsästä löytyi melkein jokaisella askeleella kanttarelleja. Uskomatonta varsinkin, kun metsä ei ole kovin syrjässä. Kanttarelli on paitsi maultaan mahtava myös siitä kiva sieni, että se eroaa muista niin selvästi että täydellinen tumpelosienestäjäkin(=minä) pystyy sen tunnistamaan.


Vasta tänä kesänä tuli kokeiltua sienikastikkeen maustamista sitruunalla. Se on suomalaiseen perus-sienikastikkeeseen tottuneelle hiukan rohkea teko, mutta tuo jännittävällä tavalla sienten ominaismaun uudella tavalla esiin ja mielestäni vaikuttaa ainakin kanttarellien ollessa kyseessä siten, että sienen väri säilyy voimakkaampana...

4:lle
600g tuoreita SIENIÄ (Tässä käytin kanttarelleja, mutta herkkusienet ja herkkutatit käyvät ihan yhtälailla)
3 rkl SITRUUNAMEHUA
1 SIPULI
nippu PERSILJAA
2 rkl VOITA
suolaa, pippuria myllystä
2 dl KERMAA

Puhdista sienet, viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Pirskota päälle muutama lusikallinen sitruunamehua. Kuori ja silppua sipuli. Silppua persilja hienoksi.
Sulata voi pannulla, kuullota sipulit. Lisää sieniä pannulle kourallinen kerrallaan ja ruskista sekoitellen. Kun kaikki sienet ovat pannulla, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää puolet persiljasta ja kerma. Anna hautua keskilämmöllä n. 10 min. Mausta sitten lopulla sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja ripota tuoretta persiljaa pinnalle.
Tarjoile heti!

Jälkiruuaksi söpöilyä, haikeana pitää kohta sanoa hei hei kesälle...

Munakoisopaistos - Parmigiana di melanzane

Niin moni ihminen on suositellut tätä paistosta, että lopulta sitä oli pakko kokeilla.
Ja olihan se sitten ihan hemmetin hyvää, selkeästi italialaisten alkemisti-mammojen kehittämä kaava, jolla tavallinen munakoiso muuntuu juhla-ateriaksi. Tästä reseptistä löytyy tosi monta eri versiota, mutta perusidea on kaikissa sama. Seurasin lopulta Kokataan yhdessä italialaista-kirjan ohjetta, koska kyseinen kirja ei ole vielä kertaakaan pettänyt.

Mozzarellan tulee olla buffalaa eli vesipuhvelin maidosta tehtyä. Pitää ehkä lopettaa Pirkka-tuotteille naureskelu kun Pirkan parhaat-sarjan mozzarella oli niin mahtavan makuista.

3-4 keskikokoista MUNAKOISOA (n. 1 kg)
3 pss MOZZARELLAA (375 g)
nippu BASILIKAA
2 tlk kaltattuja TOMAATTEJA (800 g)
suolaa, pippuria myllystä (käytin valkopippuria)
2-3 rkl VEHNÄJAUHOJA
10 rkl OLIIVIÖLJYÄ
1 dl vastaraastettua PARMESAANIA (korvasin Mustaleima emmentalilla)

Pese munakoisot ja leikkaa molemmista päistä ohut viipale pois.
Leikkaa pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Itketä munakoiso, eli ripota viipaleille suolaa ja odota n. 15 min, jolloin viipaleiden pinnalle muodostuu kyyneleitä, sillä suola imee munakoison sisältä katkeran nesteen.(Edit. kommentteihin oli jätetty huomio, että se neste ei ole katkeran makuista vaan pelkästään ylimääräistä. Testasin asian ja näinhän se oli, eli mua on huijattu kaikki nämä vuodet! Edit 1.12.2010 Asian selvittely jatkuu, törmäsin jokin aika sitten keittokirjaan, jossa sanottiin, että nykyisin kaupan olevat munakoisot eivät sisällä katkeraa nestettä, kyse on siis eri lajikkeesta tai jalostuksesta...) Pyyhi neste pois. Valuta mozzarella ja viipaloi hiukan munakoisoa ohkaisemmiksi viipaleiksi.
Nypi basilikasta lehdet ja silppua ne hienoksi. Pilko tomaatit tölkissä. Lisää tomaattien joukkoon basilika sekä suolaa ja pippuria. Mittaa jauhot lautaselle. Pippuroi munakoisoviipaleet ja kääntele molemmin puolin jauhoissa. Kopauta munakoisoa kevyesti, jotta liika jauho tipahtaa pois.

Kuumenna pannulla 2 rlk öljyä ja käännä sitten lämpö keskitasolle. Paista munakoisot neljässä erässä molemmilta puolin ruskeaksi. Lisää aina öljyä saman verran, kun paistat seuraavan erän.

Kuumenna uuni 180°C (kiertoilmauuni 160°C). Ota iso uunivuoka. Lado paistos kuin lasagne ikään: kerros munakoisoa, kerros tomaattia, kerros mozzarellaa ja uudestaan kunnes kaikki ainekset ovat vuoassa. Ripottele päälle parmesaania ja loppu öljy (2rkl)(öljyn voi muuten jättää pois, koska unohdin sen, eikä meinannut mitään ;) Paista uunin keskitasolla puolisen tuntia tai kunnes pinta on herkullisen kullanruskea.
Anna jäähtyä 10 min ennen syömistä. Paistoksen pariksi suositellaan vaaleaa leipää ja kevyttä punaviiniä.

*****

Irish breakfast

Sláinte! Perinteinen irlantilainen aamiainen: paistettuja pottuja, lihaisia makkaroita, paksua pekonia, papuja,paistettuja herkkusieniä, paistettu kananmuna, tummaa ja valkoista "puddingia" (muistuttaa ryynimakkaraa ja mustaamakkaraa) teetä, appelsiinimehua, paahtoleipää voin ja hillon kera sekä puolikas tomaatti. Varmaan on tehty kovin raskaita töitä silloin kun tuo aamiainen on kehitetty. Kesti 12 tuntia ennen kuin pystyi edes ajattelemaan ruokaa seuraavan kerran...

Ensimmäiset päivät vierähtivät Galwayssa, joka vaikutti rauhalliselta kaupungilta siihen asti kunnes gardai, eli paikallinen poliisi, ojensi kadulla käteen oheisen lappusen.

Jotenkin kuitenkin pidän siitä, että Suomessa poliisi ei pyydä turistilta apua kun murhaaja on hukassa :) ja tuo oli niin tavallista, että etsintäkuulutuslappusesta löytyi sponsorifirmat ja kaikki. Roima palkkio olisi kulunut nopsaan, jos olisi tullut kirottua jumalia (matkan aikana tuli voimaan laki, jonka mukaan minkä tahansa uskonnon pilkkaamisesta saa Irlannissa kymmenientuhansien eurojen sakot.)

Pakenin murhaajaa Aransaarille, josta löytyi jylhiä maisemia ja söpöjä elukoita.




Clifdenissä oli sitten myös vähemmän söpöjä eliöitä. Kuvassa kompassimeduusa. Puritko sinä minua pyllyyn?!!! Hurraa niille japanilaisille ja kiinalaisille kokeille, jotka urheina kehittelevät tapoja valmistaa noita pirulaisia ruuaksi.



Ruokavalio oli matkalla hirvittävä. Löysin itseni vastoin tahtoani uudestaan ja uudestaan Supermac's-nimisestä paikasta, jossa ei tarjolla ollut edes sitä puolikasta tomaattia. Murrr.... Onneksi oli pari poikkeusta! Clifdenissä söin annoksen Oak smoked salmon salad. Parasta lohta, mitä olen koskaan maistanut. Niitä vonkaleita näin sekä Clifdenissä että Galwayssa uiskentelemassa ja nämä poijjaat eivät olleet mitään verkoissa kasvatettuja surulaisia vaan vapaita seikkailijoita.

Dublinista puuttuu se tärkein kuva. Bonon lasereita ampuvasta nahkatakista.
Mä olin tuolla, tuona päivänä 24.7.09. (vain kamera ei ollut). Lavarakennelmat olivat vaikuttavat (ainakin niille, jotka ovat sopivan pieninä nähneet Tripodien ajan) ja niitä käytettiin mahtavalla tavalla. En ikinä unohda tuota elämystä. Auringon laskiessa myrskypilvien taakse rakennelma hehkui valtaisana öljylamppuna ja Bono lauloi kuin enkeli. Ylitti kaikki odotukset ja kaikenikäisistä ihmisistä koostuva yleisö eli niin täysillä mukana. Syystäkin olivat ylpeitä oman kylän pojista.


Niin...ruuastakin piti kai kirjoittaa. Taas eksyttiin meksikolaiseen ravintolaan - en voi sille mitään. Cactus Jacks Dublin oli paikka ja ateriana katkarapusalaatti palmunytimen kera. Ou mama. Ja kylkeen vielä guacamolea. Jos löydän palmunydintä niin koitan toistaa tuon kokemuksen kotona. Kastike oli kevyt erittäin hapan viinietikkakastike.


Tuliaisiksi tarttui mukaan mm. irlantilaisella viskillä maustettua toffeeta ja suklaalevy, jossa oli karkkia karkin sisällä! Neroja nuo irlantilaiset!!


Myös musadieettiin tuli matkalta uusi lisäys, kun matkaan tarttui U2:n lämppäri Damien Dempseyn levy the Shots. Spotify ei levyä tuntenut, mutta täältä saa pienen maistiasen.